Takaisin ylös

Ankkurointivaatimukset

Ankkurointi tehdään normaalisti kettingeillä ja betonipainoilla. Paaluankkurointi aiheuttaa yleensä jatkuvasti kunnossapitotöitä. Jonkinverran on käytetty myös joustavia köysiankkurointia, joka toimii parhaiten erityisen syvissä vesissä.

Raskasponttoonilaiturit vaatii aina raskaat n 2-4 tn ankkurit, yleensä 4 kpl/elementti ja kettinkien ainevahvuutena 20-25 mm.

Muissa laiturityypeissä ei saa käyttää liian suuria ankkureita, vaan mieluummin useita pienempiä, kooltaan vähintään 1 tn. Kettingin vahvuus 16 mm on varsin käypä niin meressä kuin järvissäkin. Ankkurikettingin sopiva mitta on 3x veden syvyys , kuitenkin minimi 15 m. Raskas kettiniki vaimentaa hyvin erilaisia kiskaisuja ja riittävän pitkä kettinki säätää sopivasti veden korkeuden muutoksissa laiturin aseman. Sakkelit pyrkivät veden alla irtoamaan itsekseen ja niinpä niiden kiinnipysyminen on syytä varmistaa. Ankkuroinnissa tai kiinnikkeissä ei saa sekoittaa erilaisia metalleja keskenään. Sinkitty/ruostumaton teräs ja meriveden suola yhdessä aiheuttavat hyvin nopeasti sinkityn tavaran syöpymisen. Pohjan laatu vaikuttaa suuresti ankkurien pitävyyteen. Kalliolla ankkuri liukuu helposti ja mudassa pienempikin ankkuri istuu tiukasti. Jyrkät vedenalaiset rinteet ovatkin sitten varsinainen haaste ankkuroinnin suunnittelijalle. Myöskin rannansuuntaisten laiturien ankkurointi on erittäin hankalaa. Osa ankkurointia on myös maatuelle kiinnitettävät "rantakettingit", jotka yleensä varustetaan maan puolelta vetojousilla. Jousien tehtävänä on talvella suojata rakenteita jäiden aiheuttamilta vaurioilta. Kunnollinen, olosuhteiden mukainen ankkurointisuunnitelma on välttämätön.